Viilu on ohut puusta leikattu (höylätty) tai sorvattu levymäinen tuote. Yleisimmin viilutuksessa käytetään n. 0,4 - 0,6 mm paksuja viiluja. Viilutuksella tarkoitetaan puuviilun liimaamista levymäisen kappaleen pinnalle. Yleisimmin viilutetaan lastulevyä ja MDF-levyä.
 
Viilut valmistetaan yleensä korkealaatuisesta ja arvokkaasta puuraaka-aineesta kuten tammesta, pyökistä, pähkinäpuusta, kirsikkapuusta ja myös koivusta.

Sorvattu ohut huonekalukoivuviilu on usein ns. kuvioon leikattua viilua. Tällöin sorvilta tullut viilumatto leikataan osankohdat tai muut sorvipöllin vikakohdat poistaen kapeimmiksi suikaleiksi siten, että syntyvässä viilunipussa on päällekkäin samanlaisen syykuvion sisältäviä viiluja.

Viilupuut valitaan tavallisesti jo metsässä erilleen. Myös eräiden puiden juurakoista voidaan valmistaa erikoisia kiehkurakuvioisia viiluja.

Viime aikoina on alettu valmistaa myös ns. teknisiä viiluja. Periaatteena on tehdä "uutta" puuraaka-ainetta liimaamalla kerroksittain yhteen erilaista puuta, joka leikataan viiluiksi niin, että viilussa näkyvät rinnakkain eri kerrokset. Osa puusta voi olla värjättyä tai muuten käsiteltyä. Näin syntyy tarvittaessa ulkonäöltään erikoisia, mutta kuvioinniltaan samanlaisia viiluja.

Aidot viilut (sorvataan tai leikataan)

• Puuaines pystytään käyttämään viiluina tehokkaasti hyödyksi. Yhdestä kuutiosta saadaan yleensä ohutta viilua noin 250–1000 m². 
• Arvokkaiden puulajien käyttö isoina viilupintoina on ekologisesti ja taloudellisesti järkevää.
• Viilua voidaan leikata joko säteensuuntaisesti tai
   

 

tangentinsuuntaisesti

  
Tekniset viilut

• Tekninen viilu valmistetaan sorvatuista ohuista puuviiluista, jotka valkaistaan tai läpivärjätään. Käsitellyt viilut liimataan yhteen mahdollisimman suureksi aihioksi, jotta tuotanto olisi tehokasta. Aihio leikataan liimauksen jälkeen viiluiksi. 
• Viiluista saadaan tasalaatuisia, niiden kuviot ja värivaihtelut ovat hallittuja. Teknisen viilun valmistuksessa on lähes rajattomat mahdollisuudet luoda erityyppisiä ja -näköisiä viiluja.
• Läpivärjättyä viilua voi hioa ilman, että pinnan ulkonäkö muuttuu. 
• Teknisen viilun valmistus kuormittaa vähemmän luontoa, koska raaka-aineena voidaan käyttää viljeltyä puuta ja tuotannon hukkaprosentti on tavallista viilua huomattavasti alhaisempi. 
• Hyvin ohuita 0,3 mm viiluja kutsutaan mikroviiluiksi. Mikroviilun taustapuolella käytetään paperia tai kuitukangasta. Mikroviilujen käyttö huonekalu- ja rakennusteollisuudessa on ollut vähäistä. Viilua käytetään mm. MDF-levystä tehtyjen muotolistojen pinnoitukseen.
• 3D-viilu on tekninen viilu, jossa sorvatut viilut on sahattu ohuiksi suikaleiksi, jonka jälkeen suikaleet on käännetty ja sidottu uudestaan yhteen. Lopputuoksena on viilu, joka muovautuu hankaliin monisuuntaisiin jopa pallomaisiin muotoihin. 
   

Ennen viilun sorvausta tai leikkausta tukkeja haudutetaan vedessä tai höyrytetään, jotta puuaines pehmenee. Haudonta-aika vaihtelee vuorokaudesta viikkoon ja lämpötila n. 60–80 °C välillä puulajista riippuen. Lämpötila vaikuttaa jonkinverran puun väriin, esim. pyökki muuttuu korkeammassa lämpötilassa punaisemmaksi. 

Teollinen viilujen valmistus tapahtuu sorvaamalla tai leikkaamalla. Useimmiten halvimmat puulajit sorvataan ja arvokkaammista leikataan viilua vaativimpiin käyttötarkoituksiin. Valmistusmenetelmä vaikuttaa viilun syykuvion ulkonäköön ja pintakäsittelyominaisuuksiin. Yksittäisiä viilupintoja voi puuseppä valmistaa myös sahaamalla.

VIILUN VALMISTUSMENETELMÄT 

Leikattu viilu valmistetaan höyläämällä viilulastuja tukista, jolloin viilun syykuvio säilyy luonnollisena. Leikkaamalla saadaan aikaiseksi ohuita viiluja, jolloin raaka-aine hävikki on pieni.  Viilun pinnalle ei myöskään synny jatkokäsittelyä vaikeuttavia halkeamia, kuten sorvaamalla työstetyssä viilussa.

Leikatun viilun valmistus on kalliimpaa kuin sorvatun, mutta sen ominaisuudet ovat monessa suhteessa parempia kuin sorvatun.
Arvokkaista puulajeista leikattua viilua käytetään pintamateriaalina mm. kalusteissa, jalopuuovissa ja sisustuslevyissä ja -paneeleissa.

Syntyvän viilun ulkonäkö riippuu leikkaussuunnasta. Säteen suunnassa leikattu viilu on ulkonäöltään tasaisempaa kuin tangentin suuntaan leikattu. 

Sorvauksessa puupölliä pyöritetään viilusorvissa ja samanaikaisesti pölliä vasten oleva terä leikkaa puun pinnasta ”viilumattoa”. Kun sorvipölkystä on sorvattu kaikki mahdollinen puuaines, jää jäljelle keskiosa, pyöreä purilas.
Sorvattu kaareva viilu joutuu oikenemaan tasoksi, jolloin viilupintaan syntyy sitä helpommin pieniä halkeamia mitä paksumpaa viilu on.
Sorvattu viilu on edullisempaa ja sorvaten saadaan viilun leveysmitta paljon suuremmaksi kuin leikattaessa. Sorviviilua käytetään pääasiassa vanerin valmistukseen, mutta Suomessa paras koivuraaka-aine sorvataan ohueksi viiluksi viilutusta varten.

Epäkeskosorvaus

Staylog  eli puolisorvattuviilu

Leikattu viilu (Sliced veneer)

Näiden menetelmien lisäksi valmistetaan erilaisia pyramidi-, juuri- ja simpukkakuviollisia viiluja, jotka sorvataan tai leikataan esimerkiksi tukin poikkileikkauksen suuntaan tai oksan kohdalta.

VIILUN KUIVAUS

Sorvaamisen tai leikkaamisen jälkeen viilulehdet kuivataan kuivauslinjalla. Kuivauksessa viilua tavallisesti taivutellaan leveyssuunnassa edestakaisin, jotta viilusta saadaan mahdollisimman tasaista ja jännityksetöntä. Kuivausaika vaihtelee puulajien ja viilun vahvuuden mukaan ollen tavallisesti muutamia minuutteja. Oikein kuivatettu viilu ei halkeile eikä homehdu ja se on parhaiten työstettävissä. Oikea kosteusprosentti on käyttökohteesta riippuen 8-12 %.

VIILUN JÄLKIKÄSITTELY
Kuivauksen jälkeen viilut jälkikäsitellään. Ne suoristetaan päistään ja reunoista siisteiksi ja niputetaan narulla pieniksi nipuiksi. Nippujen merkitsemisen jälkeen kaikki yhdestä tukista saadut viilut pidetään tarkasti yhdessä ja varastoidaan valvotussa kosteustilassa.

Viiluttamalla voidaan kaunis ja laadullisesti paras  puuaines hyödyntää näkyviin pintoihin ja runkorakenteissa voidaan käyttää edullisempaa lastulevyä tai MDF-levyä tai sitten lujaa rimalevyä tai vaneria.

Viilujen ulkonäön vaihtelusta voi olla haittaakin: kalusteiden vetolaatikostot ja ovet tai toimistossa rinnakkain olevat säilytyskalusteet tai työpöytien kannet voi olla hankala saada viilun väriltä ja kuvioinnilta sopivan samannäköisiksi.- Tässä suhteessa viilutettujen kalusteiden valmistus onkin melkoisesti lajittelutyötä, hyvää ammattitaitoa ja silmää vaativaa - ja ostajankin tulisi ymmärtää luonnonmateriaalin ainutlaatuisuus.

Ammattitaitoisella sommittelulla saadaan esiin puun syiden ainutlaatuisuus, erikoiset värit, kuviot jne.

Viilujen mitat
Viilut leikataan tehtaalla 3 pääpituuteen käyttötarkoituksen mukaan:

• ovipituus 2100–2500 mm 
• paneelipituus 2600–3300 mm 
• huonekalupituus 1500–4500 mm (jopa 5000 mm)

Viilua ei voi jatkaa pituussuunnassa. Leveyssuunnassa viilulehdet on saumattava yhteen. Viilutusta suunniteltaessa on huomioitava aluslevynä käytettävän levyn mitat ja viilu-arkkien leveys ja syykuviot.

Viilun leikkaus ja saumaus
Viilulehdet tulee säilyttää varastossa, jossa niiden kosteus säilyy sopivana käsittelyä ja työstöä varten.

Viilut on saumattava oikean kokoisiksi arkeiksi ennen käyttöä. Viilulehdistä ensiksi oikaistaan reunat suoriksi. Oikaisu voidaan tehdä nipussa viiluleikkurilla, sahaamalla tai höyläämällä. Saumausta varten viilut asetetaan tiiviisti vierekkäin ja saumataan yhteen sik-sak–menetelmällä, jossa viilut yhteen liittävä sulatelanka kulkee sauman yli edestakaisin viilun takapinnalla. Viilulehdet voidaan liimata myös puskusaumalla tai yksinkertaisesti teippaamalla reikäpaperiteipillä. Liimattu puskusauma on tiivein, jonka vuoksi viilujen saumakohdat juurikaan näy lakkapinnassa, koska lakka ei pääse valumaan viilujen väliseen pieneen rakoon. 

Teollisuudessa valmiit viiluarkit puristetaan levypuristimessa lämmön (50–120 C°) avulla kiinni liimapintaiseen levyyn, molemmin puolin. Aluslevynä käytetään esim. rimalevyä, vaneria, lastulevyä tai MDF- levyä. Massiivipuusta tehty levy tarvitsee aina pinnoitukseen ristiviilutuksen, jossa paksumpi väliviilu vangitsee puun elämisen. Kylmäpuristuksessa voi käyttää myös tavallista PVAc-liimaa.

Levy pitää viiluttaa aina molemmin puolin (viilu–vastaviilu), jottei se vääntyile. Vastaviiluna voi käyttää ulkonäöltään vaatimatontakin viilua tai erikoispaperia. Valmiit viilutetut levyt pinotaan päällekkäin, jotta levyn jäähtyminen on hallittua. Päällimmäisen levyn päälle asetetaan suojalevy vääntymisen estämiseksi.

Jäähdyttyään viilutetut levyt leikataan oikeaan mittaansa ja reunat listoitetaan tai reunanauhoitetaan puuviilureunanauhalla. Reunalistoituksen voi tehdä myös ennen viilutusta, jolloin listoitus on lujemmin kiinni viilujen välissä.

Viilutuksessa käytettävät liimat  

1. Urealiima (lyhenne UF). Ureahartsiliima on nopeasti lämmössä kemiallisesti kovettuva suhteellisen edullinen liima. Sitä käytetään varsinkin suurtuotannossa, jossa lyhyt puristuaika on tärkeä. Liimasaumasta erittyy pieniä määriä formaldehydiä.
2. PVAc-liima eli Polyvinyyliasetaatti-liima on dispersioliima, joka on yleisimmin käytetty puuliima puusepänteollisuudessa. Liima kovettuu veden poistuessa saumasta.

Viilujen asettelu
Leikattujen viilujen asettelu voidaan tehdä kahdella päätavalla. Suunnittelijan tulisi valita viilukuviot ja määritellä asettelutapa suunnitteluvaiheessa.

1. Latominen, jolloin viilut asetetaan rinnakkain. Syykuvio toistuu silloin samanlaisena lehdestä toiseen (muistuttaa lautalevyä).

2. Kääntäminen eli kirjalatominen, jolloin eli joka toinen viilu asetetaan peilikuviksi toisilleen. Kuvio näyttää jatkuvan sauman yli.

Intarsia eli puu-upotuskoristelu
Intarsialla tarkoitetaan erivärisistä puuviiluista tehtyä visuaalista kokonaisuutta. Viilut joko kiinnitetään koko pinnan peittäviksi tai ne upotetaan taustapuuhun. Puun ohella voidaan käyttää myös muita materiaaleja kuten luuta, helmiäisiä ja jalometalleja.

Ns. ikkunatekniikassa edetään pala kerrallaan: leikataan pohjaviilusta pala pois ja syntyneeseen aukkoon etsitään väriltään ja syykuvioinniltaan aiheeseen sopivaa kohtaa toisesta viilusta. Kun kaikki taustaviiluun vaihdettavat osat on korvattu sopivilla uusilla, työ liimataan taustaansa.
Viilujen leikkaamiseen on käytetty myös lehtisahaa. Uusina tekniikoina on teollisuudessa käytössä lisäksi vesileikkaus ja laserleikkaus.

Viilujen pintakäsittely
Viilun paksuus, valmistustapa ja asettelutapa vaikuttavat pintakäsittelyn lopputulokseen. Paksussa viilussa on enemmän hiontavaraa ja kulutuspintaa, mutta toisaalta paksun viilun halkeamat ovat syvempiä. Tammen ja pyökin hiomapölyä pidetään syöpävaarallisena, eräiden trooppisten puiden pöly aiheuttaa herkistymisoireita.  Ohuesta (0,6 mm) viilusta saattaa tulla viilutustyössä käytetty PVAc-liima  tulla läpi, mikä vaikeuttaa pintakäsittelyä. Liima-aine ja viilutuslämpötila vaikuttavat liiman juoksevuuteen. Siksi on tärkeää, että jokainen työvaihe tehdään huolella ja ammattitaidolla.

Viilupinnan pintakäsittelyvaihtoehtoja ovat vahaus, öljyäminen ja lakkaus. Erilaisilla sävytyksillä ja petsauksella voidaan korostaa puun omaa sävyä tai muuttaa sitä toiseksi.