Normaalit oksat kehittyvät latvakasvaimen juuressa ja saavat siis alkunsa ytimestä. Tällaisia oksia kutsutaan ydinoksiksi. Havupuissa nämä oksat kehittyvät säännöllisinä kerroksina, nk. oksakiehkuroina. Varsinkin nuoren männyn ikä voidaankin arvioida laskemalla oksakiehkurat. Kuusen oksien kehitys ei ole yhtä säännöllinen, vaan oksakerrosten väliin muodostuu usein pienempiä oksia, joita sahatavarassa kutsutaan usein “naulaoksiksi”.
Lehtipuiden ydinoksat eivät kehity yhtä säännöllisesti, vaan haarautuvat ilman selvää järjestystä.

A. Elävä ydinoksa

B. Kylestynyt ydinoksa

C. Vesioksa

D. Pahka

Useimmissa lehtipuissa muodostuu myös vesioksia, jotka eivät lähde ytimestä, vaan saavat alkunsa nilakerroksessa olevista nk. uinuvista silmuista. Vaikka vesioksa on lähtöisin puun pinnasta se kehittyy täydelliseksi oksaksi ja heikentää sahatavaran laatua ellei sitä aikaisessa vaiheessa poisteta mekaanisesti.

Kun puiden oksat kuivuvat rungon alaosasta käsin, tapahtuu puiden karsiutuminen ja oksantyngät kylestyvät eli peittyvät puun sisään. Mitä pidempi oksantynkä on, sitä kauemmin kylestyminen kestää. Siksi pyritään usein jouduttamaan kylestymistä karsimalla puita mekaanisesti.

Karsitun männyn tyvitukki

Joskus sattuu, ettei vesioksa jostain syystä pysty tunkeutumaan kuoren läpi, vaan jää “pyörimään” kuoren alla ja kasvaa yhä suuremmaksi palloksi eli pahkaksi. Pahka voi syntyä myös siitä, että jokin puulle vieras hiukkanen häiritsee nilaa, jolloin puu pyrkii kapseloimaan kiusantekijää. Tästä syystä havupuutkin voivat kehittää pahkoja, vaikka eivät teekään vesioksia.

terve oksa

kiinnioleva kuollut oksa

irtioleva kuollut oksa

poispudonnut kuollut oksa

kuoren ympäröimä oksa

laho oksa

lehtioksa

viiksioksa

oksaryhmä

sarvioksa

särmäoksa

helmioksa