Liimauksen kestävyyteen vaikuttavat puun rakenne, kosteus ja kosteusvaihtelusta johtuva eläminen, liimattavan pinnan laatu, tiheys, hartsi- ja öljypitoisuus ja eri rungon kohtien ominaisuuksien erot.

Puu liimattavuuteen vaikuttavat

• puun tiheys,
• hygroskooppiset ominaisuudet, 
• pihka- ja uuteainepitoisuus.

Tähän on kerätty yleisimmin käytettyjen puulajien ominaisuuksia, jotka on syytä huomioida liimauksessa:

• mänty ja kuusi ovat helposti liimattavia.
• koivu elää voimakkaasti ja sen pinta kovettuu paikoittain, jolloin pinnan kostuminen jää vaillinaiseksi.
• vaahteran syynsuunta huomioitava vääntymisen estämiseksi.
• lehtikuusen pihka voi vaikeuttaa fenoliliimausta.
• tammi ja palisanteri sisältävät tanniinia ja parkkihappoa, jotka voivat aiheuttaa sauman murtumisen.
• tammen happamuus ja sydänpuun suuri parkkiainepitoisuus voi aiheuttaa läiskiä emäksisillä liimoilla.
• mahonki ja pähkinäpuu värjäytyvät emäksisiä liimoja käytettäessä.
•  tiikin öljypitoisuus voi heikentää liiman tarttuvuutta.

Erityisesti trooppiset puulajit eroavat liimausominaisuuksiltaan paljonkin toisistaan ja usein eri puulajeja varten joudutaan kehittämään oma liimakoostumus.

Puun rakenne

Puun rakenne on anisotrooppinen eli sen ominaisuudet on erilaisia eri suunnissa. Puussa voidaan erottaa säteen ja tangentin suuntaiset leikkaukset, sekä syitä vastaan kohtisuora leikkaus. Käytännössä liimapinta on kahden tai jopa kolmen leikkaussuunnan yhdistelmä.

Liimaus on vaikeinta päittäin syiden suunnassa, jolloin kosketuspinta jää pieneksi. Myös liiman voimakas imeytyminen soluonteloihin on haittana, koska saumaan jää helposti liian vähän liimaa. Lisäksi työstö rikkoo usein päittäin syiden suuntaisen poikkipinnan, jolloin puuaineen lujuus heikkenee. 

Saumalevyä liimattaessa on kappaleiden syynsuunta huomioitava ladonnassa. Ladonnan merkitys korostuu liimattaessa pintalautoja, joiden lappeet ovat tangentinsuuntaisia. Latomalla liimattavat kappaleet tangentiaalisesti, ei saumalevy tule koveraksi tai kuperaksi kosteusvaihteluissa, vaan ”aaltomaiseksi”.

Puun viat

Oksat, vinosyisyys, reaktiopuu ja muut puun viat vaikuttavat liimaukseen. Liiman imeytyminen ja tarttuminen on heikompaa vikakohdissa. Lisäksi puun kosteuseläminen on näissä kohdissa poikkeavaa ympäröivään puuaineeseen nähden. Liimasaumaan saattaa syntyä jännityksiä, jotka saattavat rikkoa sauman.

Puun nesteet

Pihka ja puun uuteaineet saattavat vaikeuttaa liiman imeytymistä ja heikentää tarttumista. Sydänpuun uuteaineet tukkivat puun huokoset, mikä heikentää liiman imeytymistä. Pintapuun juoksevammat uuteaineet leviävät helposti työstetylle pinnalle ja vaikeuttavat liiman tarttumista.

Joissain tapauksissa puun happamuus vaikeuttaa liimausta, happamat uuteaineet saattavat aiheuttaa joidenkin emäksisten liimojen kanssa värivikoja.

Kevät- ja kesäpuu

Sauman lujuuteen vaikuttaa myös kevät- ja kesäpuun suhde. Havupuilla kesäpuun lujuus on huomattavasti suurempi kuin kevätpuun. Koska liima imeytyy helpommin huokoiseen kevätpuuhun, jää liimasauma helposti yhtä vahvaksi kuin heikompi kevätpuu.

Puun kosteus

Puu on hygroskooppinen aine; se imee tai luovuttaa kosteutta ja asettuu ympäröivien olosuhteiden mukaan tiettyyn tasapainokosteuteen. Kosteuden muutos aiheuttaa puussa turpoamista ja kutistumista, jotka aiheuttavat jännityksiä liimasaumaan.

Liimauksen onnistumisen kannalta puun kosteuden tulisi olla 5-15 %:a, jotta liima imeytyy riittävästi puuhun, muttei kostuta puupintaa. Liian kostea puu taas imee itseensä liikaa liimaa, eikä sitä jää saumaan riittävästi.

Liimattaessa tulisikin puun kosteuden olla käyttöolosuhteita vastaava. Liima myös lisää puun kosteutta. Liiman tuoman kosteuden aiheuttamaa elämistä voidaan vähentää lisäämällä avointa aikaa.

Pintojen kostuminen on perusedellytys liimauksen onnistumiselle. Koska kahta pintaa ei saa niin lähelle toisiaan, että ne tarttuisivat toisiinsa kiinni, on liiman tehtävä täyttää epätasaisuudet. Hyvä liima täyttää suurimman osan pinnassa olevista tyhjistä tiloista ja työntää pinnan epätasaisuuksista pois sinne kertyneen ilman.

Jos liimasauma joutuu suurten kosteusvaihteluiden alaiseksi, on vältettävä tiheydeltään erilaisten puiden liimaamista yhteen. Tangentin ja syysuuntaisten pintojen yhteen liimaus voi olla hankalaa, esim. loviliitoksessa, joten leveitä rakenteita kannattaa välttää.

Pinnan laatu

Liimauksessa tärkeimpiä laatu ominaisuuksia ovat puupinnan eheys, sileys ja puhtaus. Parhaan liimaustuloksen antaa höylätty ja sileä pinta. Hiottaessa puun pinta rikkoutuu, jolloin puristuspainetta suurennettava, jotta liima pääsee tunkeutumaan ehjään puuhun asti. Työstössä ylikuumentunut tai palanut pinta antaa huonon liimaustuloksen.