Liimojen ominaisuudet vaihtelevat paljon. Liimaukseen vaikuttavia tekijöitä ovat liiman kosteuden kesto, kuiva-ainepitoisuus, viskositeetti, happamuus ja vanhenemisominaisuudet.

Kuiva-ainepitoisuus
Puun liimauksessa käytetään liimoja, joista haihtuu liuotin. Tällöin liiman kuiva-aine muodostaa varsinaisen sauman. Kun liuotin haihtuu, sauma kutistuu ja saumaan syntyy kutistumisjännityksiä. Kutistumisen määrä riippuu liiman kuiva-ainepitoisuudesta ja sauman paksuudesta.

Viskositeetti
Liiman oikea viskositeetti riippuu useista seikoista. Liiman viskositeettia voidaan kasvattaa lisäämällä siihen täyte- tai jatkosaineita. Vastaavasti liiman viskositeettia voidaan pienentää lisäämällä liuotinta, joka puuliimoilla usein on vesi.

Huokoista ja kosteaa puuta liimattaessa on käytettävä sakeaa liimaa, jottei liima imeytyisi liikaa puuhun. Ohuita viiluja liimattaessa on hyvä käyttää sakeaa liimaa, jottei liima läpäise viilua. Käytettäessä lämpöä puristettaessa on huomioitava viskositeetin aleneminen alussa hetkellisesti, mikä voi aiheuttaa liiman liiallista imeytymistä puuhun.

Happamuus
Liiman happamuus ilmoitetaan pH-luvun avulla.  Puu on hieman hapanta, joten se kestää yleensä hyvin happojen vaikutusta. Kovat hapot, joita liimojen kovetteet ovat, saattavat vaurioittaa puuta. Emäksiset liimat aiheuttavat joillekin puulajeille värivikoja liimauksessa (esim. tammi ja mahonki). Mitä lähempänä liiman pH-arvo on neutraalia, sitä parempi.

Kemiallisesti kovettuvissa liimoissa pH-arvo on erittäin vaikuttava tekijä. Esim. urea-formaldehydihartsien kovettuminen riippuu oleellisesti liuoksen happamuudesta.

Vanheneminen
Liimasauma saattaa heikentyä aikaa myöten. Käyttöolosuhteet ja liiman vanhenemisenkesto-ominaisuudet määräävät liimasauman kestävyyden. Huoneenlämpötilassa tehty liimaus, jossa käytetään happokovetinta, edesauttaa haurastumista. Lisäämällä liimaan pehmentäviä modifiointiaineita, jatkos- tai täyteaineita voidaan estää liimasauman haurastumista.