Vitsakset ja sidokset

 

Pystyseipäiden ja niiden väliin tulevien aidasten lisäksi tarvitaan vitsaksia sitomaan erilliset puut kestäväksi aidaksi. Vitsas on ikään kuin puista köyttä. Se on mahdollisimman kestävää ja joustavaa puuainesta. Vitsaksiksi on käytetty taipuisaa pihlajaa, kuusen oksaa, pientä kuusen närettä, koivua ja pajua. Kuusi on vitsaksena pihlajaa kestävämpi. Näre on helpommin saatava vitsasaines. Sopivin puu on tiheässä kasvanut, ohut ja hento oksainen, mieluiten myös vähäoksainen ja se on n. 1,5m korkuinen.

 

Vitsaksia jaetaan tuoreena. Leikkaa näreenvesa juuresta (tai repäise se juurineen maasta). Aloitetaan ottamalla ylimmäisistä oksista kiinni. Vedetään varovaisesti toisesta oksasta, kun toisesta pidetään ainoastaan kiinni. Halkaise keskilinjaa pitkin tyveen saakka. Jos näkee, ettei puu jakaudu tasaisesti, voidaan oikaista jako käyttämällä puukkoa. Muistahan jättää vitsaksen latvaan oksia - niitä tarvitaan "jarruna", kun sidotaan vitsakset riukuihin. Jos vitsaat ovat huonolaatuisia tai tarvitset erityisen notkeita sitomavitsoja, kuumenna niitä nuotion hiilloksella kunnes ne ovat taipuisia.

 

Säilytys

Märkänä vitsas vääntyy paremmin, joten valmiita vitsaksia voi säilyttää nipussa esimerkiksi vedessä. Ennen vanhaan ne laitettiin jokeen tai ojaan odottamaan riukuaidan rakentamista. Näin ne eivät kuivu.

 

Koivuvitsaksen vääntämisen ohje

Valitse käyttötarkoitukseen sopivan kokoinen, yleensä noin metrin mittainen, yksin kasvava, tummunut ja karhea koivun vesa. Ei kannosta kasvavaa juurivesaa eikä vihertävä oksaista. Vitsasta ei siis väännetä puun oksasta.


Helpointa on vääntää vitsas sen ollessa vielä maassa kiinni, mutta sen voi myös irrottaa tyveä myöten. Vikuuta eli kuori puun kuori kahta puolta puukon ja reiden tai puukon ja peukalon välissä jättäen tyvestä tai väännön lopetuskohdasta noin 5cm kovaksi.


Laita irrotetun vesan tyvi jalan alle puristuksiin kannon tai kiven päälle. Aloita vääntäminen latvasta sormien välissä pyörittäen tehden kierrettä ja pyri mahdollisimman nopeasti saamaan aikaiseksi "veivi". Tällöin alat tällä veivillä, vipuvarrella eli jo väännetyllä osalla vääntämään ympyräliikettä. Käytä kiertynyttä osaa siis vipuvartena, älä väännä siinä kohdin missä muutos tapahtuu. Ohjaa tarpeen mukaan toisella kädellä tai jalalla niin että syyt alkavat kiertymään pitemmältä matkalta, yleensä noin 3-5cm matkalta. Vitsas vääntyy siis aina loivasti eikä samassa kohdassa "jynssäytyen", jolloin se usein katkeaa. Oksakohdissa kierrä uudestaan kunnes kiertyy, joskus oksakohta kannattaa vain ohittaa. Jätä tyvestä vääntämättä noin 5-10cm, jotta pystyt käyttämään vitsasta. Tämä vääntämätön osa toimii neulana.

 

 

Muistan lapsuudestani (Savossa), että minulle sanottiin:
"Miten napakan pannan teet (vastaan tai vispilään), niin napakan miehen saat".
Mielestäni onnistuin siinä hyvin, sillä mieheni on tosi napakka.
Napakka tarkoittaa tiukkaa, pitävää, kestävää, sopivan kokoista.
Koska niin vispilät, luudat kuin vastatkin tehtiin oksien ollessa tuoreita,
oli tiukkuudessa otettava huomioon niiden kutistuminen kuivuessa,
että ne olisivat pitäviä sidoksia myös kuivina.

 

- Marjatta Flander-Airola-